Vapaakenttäpasianssi – säännöt, strategia ja pelin kulku

Vapaakenttäpasianssi, kansainvälisesti nimellä FreeCell tunnettu, on yksin pelattava korttipeli, jossa kaikki kortit ovat näkyvissä heti pelin alusta. Toisin kuin monissa muissa pasiansseissa, pelissä ei ole kuvapuoli alaspäin olevia salattuja kortteja eikä nostopakkaa, joten lähes jokainen jako on ratkaistavissa pelkällä suunnittelulla. Siksi vapaakenttäpasianssia pidetään yhtenä harvoista pasiansseista, joissa taito ratkaisee enemmän kuin onni. Tässä oppaassa käydään läpi pelin säännöt, pelin kulku, strategia, historia ja se, missä peliä voi pelata.

Mikä vapaakenttäpasianssi on?

Vapaakenttäpasianssi on pasianssi eli yhden pelaajan korttipeli, jota pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään peruspinoon (kotipinoon) maittain nousevassa järjestyksessä ässästä kuninkaaseen. Peli on nimetty neljän vapaakentän mukaan: ne ovat ylimääräisiä paikkoja, joihin voi väliaikaisesti siirtää yhden kortin kerrallaan. Juuri vapaakentät tekevät pelistä poikkeuksellisen avoimen ja ratkaistavan.

Vapaakenttäpasianssi kuuluu samaan perinteiseen pasianssipelien perheeseen kuin tutumpi klondike-pasianssi, mutta se eroaa niistä yhdessä ratkaisevassa kohdassa: pelaaja näkee kaikki kortit koko ajan. Tämä poistaa suuren osan sattumasta ja muuttaa pelin eräänlaiseksi loogiseksi pulmaksi.

Pelialue ja pelin osat

Pelialue jaetaan kolmeen osaan, jotka on hyvä oppia tunnistamaan ennen pelaamista:

• Kahdeksan saraketta (pelikenttä): Kaikki 52 korttia jaetaan kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan pystysarakkeeseen. Neljässä sarakkeessa on seitsemän korttia ja neljässä kuusi korttia (4 × 7 + 4 × 6 = 52). Näistä sarakkeista kortteja siirrellään pelin aikana.
• Neljä vapaakenttää: Yleensä pelialueen vasemmassa yläkulmassa olevat neljä yksittäistä ruutua. Kuhunkin mahtuu vain yksi kortti kerrallaan, ja sieltä kortti voidaan ottaa myöhemmin takaisin peliin.
• Neljä peruspinoa: Oikeassa yläkulmassa olevat neljä kotipinoa, yksi kullekin maalle (pata, hertta, ruutu, risti). Kortit kerätään niihin järjestyksessä ässä, kakkonen, kolmonen ja niin edelleen aina kuninkaaseen asti.

Vapaakenttäpasianssin säännöt

Säännöt ovat selkeät, mutta niiden hallinta vaatii harkintaa. Kortteja siirretään kolmen perusperiaatteen mukaan.

Korttien siirtäminen sarakkeissa

Sarakkeita rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja vuorotellen väreittäin – tämä on pelin tärkein ja useimmin väärin muistettu sääntö:

• Kortin voi asettaa toisen sarakkeen päällimmäisen kortin päälle vain, jos se on yhtä pienempi ja vastakkaista väriä. Esimerkiksi mustan ristikympin päälle käy punainen ruutu- tai herttaysi.
• Peruspinoihin kortit kerätään päinvastoin: nousevassa järjestyksessä ja samaa maata, ässästä kuninkaaseen.
• Tyhjään sarakkeeseen saa siirtää minkä tahansa kortin tai sallitun korttijonon.

Vapaakentät ja monen kortin siirto

Jokaiseen neljään vapaakenttään mahtuu yksi kortti. Vapaakenttä toimii väliaikaisena säilytyspaikkana, josta kortti voidaan myöhemmin palauttaa sarakkeeseen tai nostaa peruspinoon. Virallisesti peli sallii vain yhden kortin siirron kerrallaan, mutta useimmat tietokoneversiot antavat siirtää kokonaisen järjestetyn korttijonon kerralla. Tämä niin kutsuttu PowerMove on vain oikotie: kerralla siirrettävien korttien määrä riippuu siitä, montako vapaata paikkaa on käytössä, kaavan (1 + vapaat vapaakentät) × 2^(tyhjät sarakkeet) mukaan. Esimerkiksi jos kaikki neljä vapaakenttää ovat tyhjiä eikä tyhjiä sarakkeita ole, voi siirtää viisi korttia peräkkäin; yksi tyhjä sarake tuplaa määrän kymmeneen.

Pelin kulku ja voittaminen

Peli etenee siirto siirrolta: pelaaja vapauttaa kortteja sarakkeista, hyödyntää vapaakenttiä ja siirtää ässät ja sitä seuraavat kortit peruspinoihin heti kun mahdollista. Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia on järjestetty neljään peruspinoon maittain ässästä kuninkaaseen. Peli on hävitty eli juuttunut, jos yhtään laillista siirtoa ei ole enää jäljellä. Pisteitä tai panoksia pelissä ei ole – tulos on joko ratkaistu jako tai umpikuja.

Strategia ja vinkit

Koska kaikki kortit ovat näkyvissä, vapaakenttäpasianssissa voi oikeasti suunnitella etukäteen. Nämä periaatteet parantavat ratkaisumahdollisuuksia selvästi:

• Pidä vapaakentät mahdollisimman tyhjinä. Täyteen tukitut vapaakentät vievät liikkumavaran ja johtavat nopeasti umpikujaan. Käytä niitä vain väliaikaisesti.
• Tavoittele tyhjiä sarakkeita. Tyhjä sarake on arvokkaampi kuin vapaakenttä, koska se sekä säilyttää korttia että kaksinkertaistaa kerralla siirrettävien korttien määrän.
• Kaiva ässät ja kakkoset esiin ajoissa. Alimpana olevat matalat kortit kannattaa vapauttaa varhain, jotta peruspinot pääsevät käyntiin.
• Älä siirrä kortteja peruspinoihin liian aikaisin. Sarakkeissa yhä tarvittava kortti voi olla korvaamaton apu myöhemmille siirroille.
• Suunnittele useita siirtoja eteenpäin. Mieti ennen jokaista siirtoa, mitä se avaa ja mitä se sulkee – yksikin harkitsematon siirto voi lukita koko jaon.

Yleisimmät virheet

Aloittelijoiden tyypillisimmät mokat ovat vapaakenttien täyttäminen heti pelin alussa, matalien korttien jättäminen hautautuneeksi sarakkeiden pohjalle ja korttien ahne siirtäminen peruspinoihin ilman, että miettii niiden myöhempää tarvetta. Jos peli tuntuu juuttuvan toistuvasti, kannattaa hidastaa tahtia ja tarkistaa, löytyykö jokin siirto, joka avaa tyhjän sarakkeen.

Vapaakenttäpasianssin historia

Pelin juuret ovat 1960-luvun Baker’s Game -pasianssissa, jonka Martin Gardner kuvasi Scientific American -lehden palstallaan vuonna 1968. Siinä sarakkeita rakennettiin maittain. Lääketieteen opiskelija Paul Alfille muutti sääntöä niin, että sarakkeita rakennetaan vuorotellen väreittäin, ja ohjelmoi ensimmäisen tietokoneversion FreeCell vuonna 1978 Illinoisin yliopiston PLATO-opetusjärjestelmälle. Laajemmalle yleisölle peli levisi, kun Jim Horne julkaisi värillisen MS-DOS-version vuonna 1988 ja myöhemmin Windows-version. Peli on kuulunut Windowsin mukana toimitettuihin peleihin vuodesta 1995, mikä teki siitä miljoonien ihmisten tunteman klassikon.

Microsoftin version mukana tuli 32 000 numeroitua jakoa. Niistä jokainen on ratkaistavissa yhtä lukuun ottamatta: vuosina 1994–1995 toteutettu yhteisöprojekti osoitti, että vain jako numero 11982 on mahdoton. Satunnaisista jaoista arviolta noin 99,999 prosenttia on ratkaistavissa, mikä selittää pelin maineen taitopelinä.

Missä vapaakenttäpasianssia voi pelata?

Vapaakenttäpasianssia voi pelata sekä perinteisillä korteilla että digitaalisesti. Fyysisellä pakalla pelatessa pelialue ladotaan pöydälle ja neljä vapaakenttää korvataan vaikkapa pelimerkeillä tai pöydän vapaalla kohdalla. Yleisimmin peliä kuitenkin pelataan tietokoneella, puhelimella tai selaimessa, jolloin ohjelma pitää huolen säännöistä ja usein tarjoaa myös kumoa-toiminnon ja vihjeet.

• Windows: Microsoft Solitaire Collection sisältää vapaakenttäpasianssin ilmaiseksi.
• Android ja iOS: useita ilmaisia sovelluksia sovelluskaupoissa.
• Selain: lukuisia ilmaisia sivustoja, kuten suomenkielinen Vapaakenttä-peliopas, joka esittelee säännöt ja pelipaikat.

Monet vastaavat yksinpelattavat pulmapelit, kuten miinaharava ja spiderpasianssi, ovat samalla tavoin saatavilla ilmaiseksi tietokoneella ja mobiilissa.

Kenelle vapaakenttäpasianssi sopii?

Vapaakenttäpasianssi sopii kaikille, jotka pitävät rauhallisista, aivoja aktivoivista yksinpeleistä. Se on erinomainen valinta, kun haluaa haastaa päättelykykyä ilman onnen vaihtelua, ja se taipuu niin muutaman minuutin taukopeliksi kuin pidemmäksi pulmahaasteeksi. Peli kuuluu samaan seuraan muiden yksinpelattavien pelien ja klassisten korttipelien kanssa, joissa taito ja suunnittelu palkitaan.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä on vapaakenttäpasianssi?

Vapaakenttäpasianssi eli FreeCell on yksin pelattava korttipeli, jota pelataan 52 kortin pakalla. Kaikki kortit ovat näkyvissä alusta asti, ja tavoitteena on siirtää ne neljään peruspinoon maittain ässästä kuninkaaseen.

Mihin suuntaan sarakkeita rakennetaan?

Sarakkeita rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja vuorotellen väreittäin: punaisen kortin päälle musta ja toisin päin. Peruspinoihin kortit sen sijaan kerätään nousevassa järjestyksessä samaa maata.

Mihin vapaakenttiä käytetään?

Vapaakentät ovat neljä paikkaa, joihin voi siirtää yhden kortin kerrallaan väliaikaiseen säilytykseen. Ne auttavat vapauttamaan tukossa olevia sarakkeita ja mahdollistavat pidemmät siirrot, kun ne pidetään tyhjinä.

Onko jokainen jako aina ratkaistavissa?

Lähes aina. Satunnaisista jaoista noin 99,999 prosenttia on ratkaistavissa, ja Microsoftin alkuperäisistä 32 000 jaosta vain yksi, numero 11982, on todistettu mahdottomaksi. Voitto vaatii silti suunnittelua.

Miten vapaakenttäpasianssi eroaa klondike-pasianssista?

Klondike-pasianssissa osa korteista on piilossa ja käytössä on nostopakka, joten sattumalla on suuri rooli. Vapaakenttäpasianssissa kaikki kortit näkyvät heti, mikä tekee siitä selvästi strategisemman taitopelin.