Pasianssi – säännöt, pelin kulku ja suosituimmat versiot

Pasianssi on klassinen korttipeli, joka on viihdyttänyt pelaajia sukupolvien ajan. Sen säännöt ovat yksinkertaiset, mutta pelimekaniikka on yllättävän haastava – juuri siksi siitä on tullut ajaton suosikki. Moni tunnistaa tämän yhden pelaajan korttipelin Microsoftin tietokoneiden ruudulta, mutta pelin historia ulottuu paljon kauemmas aina 1700-luvulle asti.

Pasianssin viehätys piilee sen rauhallisessa, yksinäisessä luonteessa: se ei vaadi vastapelaajaa, vaan tarjoaa hetken keskittymistä ja loogista ajattelua. Yhden jaon voi pelata muutamassa minuutissa tai uppoutua siihen pidemmäksi aikaa. Nykyään pasianssia pelataan perinteisillä pelikorteilla, puhelimella ja tietokoneella, ja erilaisia versioita on kymmeniä. Tässä oppaassa käydään läpi pasianssin säännöt, pelin kulku, suosituimmat versiot sekä vinkit siihen, miten peli ratkeaa onnistuneesti.

Mitä pasianssi on?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, joka yhdistää viihteen ja älyllisen haasteen. Tavoitteena on järjestää kortit sääntöjen määräämään järjestykseen – useimmissa versioissa neljään loppupinoon maittain ässästä kuninkaaseen. Pelaaminen vaatii keskittymistä, logiikkaa ja myös ripauksen tuuria, sillä alkujaon satunnaisuus vaikuttaa siihen, mitä siirtoja on ylipäätään mahdollista tehdä.

Peli pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita (Spider-versio on poikkeus, sillä siinä käytetään kahta pakkaa). Pelin vieraskieliset nimet patience ja solitaire kuvaavat hyvin sen henkeä: kyse on kärsivällisyyttä vaativasta, yksin pelattavasta ajanvietteestä. Vaikka pasianssi on yksinpeli, se tarjoaa haastetta kaikenikäisille ja sopii hyvin myös niille, jotka etsivät yksin pelattavia pelejä rauhalliseen hetkeen.

Pasianssin säännöt ja pelin kulku

Säännöt vaihtelevat versioittain, mutta pääperiaate pysyy samana. Kortit jaetaan pelipöydälle riveihin tai pinoihin, ja pelaajan tehtävänä on siirtää kortteja sääntöjen mukaan kohti loppupinoja. Kortteja siirretään joko yksittäin tai peräkkäisinä sarjoina. Peli päättyy, kun kaikki kortit on saatu loppupinoihin – tai kun mahdollisia siirtoja ei enää ole.

Tunnetuimmassa versiossa, jota usein kutsutaan pelkäksi pasianssiksi mutta joka tunnetaan virallisesti nimellä Klondike, pelaaminen alkaa seitsemästä pystyrivistä. Vain rivien päällimmäiset kortit ovat näkyvissä. Näkyviä kortteja voi siirtää riveiltä toiselle, jos ne muodostavat laskevan sarjan, jossa väri vaihtelee vuorotellen punaisen ja mustan välillä. Esimerkiksi punaisen kympin voi asettaa mustan jätkän päälle. Tyhjälle riville saa siirtää ainoastaan kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan.

Kun siirrot riveillä eivät enää etene, pelaaja nostaa kortteja varapinosta. Nostetun kortin voi pelata joko riveille tai suoraan loppupinoon, jos se sopii järjestykseen. Lopullinen tavoite on koota kaikki 52 korttia neljään loppupinoon, kukin omaa maataan, ässästä kuninkaaseen.

Korttien jakaminen pelin alussa

Oikea alkujako on pasianssissa tärkeä. Klondikessa kortit jaetaan seitsemään pystyriviin niin, että jokaisessa rivissä vasemmalta oikealle on yksi kortti enemmän kuin edellisessä: ensimmäisessä yksi, toisessa kaksi ja niin edelleen seitsemänteen, jossa on seitsemän korttia. Vain rivin päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin, loput jäävät piiloon. Jäljelle jäävät 24 korttia muodostavat varapinon, josta nostetaan pelin aikana.

Vapaakenttä-versiossa (FreeCell) jako on toisenlainen: kaikki 52 korttia jaetaan näkyviin kahdeksaan pinoon, eikä yhtäkään korttia piiloteta. Tämä tekee pelistä pikemminkin loogista ongelmanratkaisua kuin onnenpeliä, koska pelaajalla on alusta asti täysi tieto tilanteesta. Pyramidipasianssissa taas 28 korttia asetetaan kuvapuoli ylöspäin seitsenriviseen pyramidiin, ja loput kortit jäävät nostopakkaan.

Pelipöydän rakenne

Pelipöydän rakenne vaihtelee versiosta riippuen, mutta useimmissa pasiansseissa toistuvat samat osat. Pelipöydällä on pystyrivit (tableau), joihin kortit alun perin jaetaan ja joissa suurin osa pelaamisesta tapahtuu. Lisäksi monessa versiossa on varapino (stock), josta nostetaan uusia kortteja, sekä nostopino (waste), johon käännetyt mutta sillä hetkellä hyödyttömät kortit jäävät odottamaan. Omat paikkansa ovat myös loppupinoilla (foundations), joihin kortit kootaan lopulliseen, sääntöjen mukaiseen järjestykseen – yleensä saman maan kortit ässästä kuninkaaseen.

Pasianssin suosituimmat versiot

Pasianssista on kehitetty lukemattomia versioita. Jokaisella on omat sääntönsä ja pelimekaniikkansa, mutta perusajatus – korttien järjestäminen tiettyyn muotoon – säilyy. Alla on esitelty neljä tunnetuinta.

Klondike

Klondike on kenties tunnetuin ja pelatuin pasianssi, ja juuri se tuli suurelle yleisölle tutuksi Windowsin mukana. Kortit jaetaan seitsemään pystyriviin, ja varapinosta nostetaan uusia kortteja peliin. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään loppupinoon maittain ja nousevassa järjestyksessä. Tarkempi läpikäynti löytyy Klondike-pasianssin omasta oppaasta.

Spiderpasianssi

Spiderpasianssissa käytetään kahta 52 kortin pakkaa eli yhteensä 104 korttia. Kortit jaetaan kymmeneen riviin, ja tavoitteena on rakentaa kokonaisia saman maan sarjoja kuninkaasta ässään; valmis sarja poistetaan pelistä. Versio tunnetaan haastavuudestaan, sillä se vaatii pitkäjänteisyyttä ja tarkkaa suunnittelua. Vaikeusaste riippuu käytettävien maiden määrästä: yhden maan peli on huomattavasti helpompi kuin neljän maan peli.

Vapaakenttä (FreeCell)

Vapaakentässä eli FreeCellissä kaikki kortit jaetaan alussa kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan pinoon. Pelaajalla on käytössään neljä vapaata kenttää, joihin voi siirtää yksittäisiä kortteja väliaikaisesti. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit loppupinoihin maittain ja nousevassa järjestyksessä. Vapaakenttä on tunnettu siitä, että lähes jokainen jako on ratkaistavissa oikein pelattuna – alkuperäisistä 32 000:sta Microsoftin FreeCell-jaosta vain yksi (jako numero 11982) on osoitettu mahdottomaksi.

Pyramidipasianssi

Pyramidipasianssissa 28 korttia asetetaan pyramidin muotoon seitsemälle riville. Pelaajan tehtävänä on poistaa korttipareja, joiden yhteissumma on 13. Korttien arvot lasketaan niin, että ässä on 1, jätkä 11, rouva 12 ja kuningas 13. Koska kuninkaan arvo on jo yksin 13, se poistetaan ilman paria. Muita toimivia pareja ovat esimerkiksi rouva ja ässä, jätkä ja kakkonen, kymppi ja kolmonen sekä yhdeksikkö ja nelonen. Peli päättyy, kun koko pyramidi on purettu tai siirrot loppuvat.

Vinkit: kuinka pasianssin voittaa

Pasianssin läpäisy vaatii sekä tuuria että taitoa. Osa jaoista ei yksinkertaisesti ole voitettavissa alkutilanteen satunnaisuuden vuoksi, mutta hyvillä siirroilla voittoprosenttia voi nostaa selvästi. Seuraavat periaatteet pätevät erityisesti Klondikeen:

• Avaa piilossa olevia kortteja mahdollisimman varhain, jotta käytössä on enemmän vaihtoehtoja.
• Siirrä kortteja loppupinoihin aina kun se ei estä tarpeellisia siirtoja pöydällä.
• Käytä tyhjät rivit harkiten – niihin saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan.
• Suosi siirtoja, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia useammalla rivillä kerralla.
• Älä kiirehdi varapinon käyttöä, vaan mieti siirrot muutama askel eteenpäin.

Joskus peli jää väistämättä jumiin, eikä siirtoja enää ole. Silloin kyse ei ole virheestä, vaan yksinkertaisesti jaosta, jota ei voi ratkaista.

Pisteytys

Monissa digitaalisissa pasiansseissa käytetään Windowsin Klondikesta tuttua pistelaskua. Siinä pelaaja saa tyypillisesti 10 pistettä jokaisesta loppupinoon siirretystä kortista, 5 pistettä varapinosta pystyriville siirretystä kortista ja 5 pistettä jokaisesta pöydällä käännetystä piilokortista. Kortin siirtäminen loppupinosta takaisin riville vähentää pisteitä, ja nopeasta pelistä voi saada aikabonuksen.

Verkossa liikkuu usein väite, että korkein mahdollinen pistemäärä olisi tasan 24 113. Luku juontaa vanhaan Microsoftin ohjedokumenttiin ja sitä pidetään nykyään epätarkkana: teoreettinen enimmäismäärä aikabonuksineen on noin 24 000 pistettä, ja sekin edellyttää epärealistisen nopeaa läpipeluuta. Käytännössä hyvä tulos on muutamia satoja pisteitä, joten pistemäärää kannattaa pitää lähinnä omana haasteena eikä tarkkana tavoitteena.

Pasianssin historia

Pasianssin juuret ulottuvat 1700-luvulle. Varhaisin tunnettu maininta kärsivällisyyspelistä löytyy saksankielisestä tekstistä vuodelta 1783. Vaikka peli liitetään usein Ranskaan, se saavutti siellä laajempaa suosiota vasta 1800-luvulla. Samoihin aikoihin Ruotsissa julkaistiin useita kirjoja niin sanotuista kärsivällisyyspeleistä, ja pelin alkuperäksi onkin arveltu joko Saksaa tai Skandinaviaa. Englannissa tunnettuutta kasvatti Lady Adelaide Cadogan, jonka noin vuonna 1870 ilmestynyt kokoelma kokosi eri pelimuotoja ensimmäistä kertaa laajasti yhteen englanniksi.

Peli sopi hyvin aikaan, jolloin viihde oli vähäeleisempää ja henkilökohtaisempaa. 1900-luvulla se säilytti asemansa ajattomana ajanvietteenä, mutta todellinen läpimurto tapahtui 1990-luvulla, kun Klondike sisällytettiin Microsoft Windowsiin. Yksinkertaisuudestaan huolimatta se tarjosi koukuttavan haasteen, joka sopi niin lyhyisiin taukoihin kuin pidempiinkin keskittymisen hetkiin – ja pasianssi on edelleen yksi suosituimmista digitaalisista pulmapeleistä.

Kenelle pasianssi sopii?

Pasianssi sopii lähes kaikille, jotka kaipaavat rauhallista ja omaan tahtiin etenevää ajanvietettä. Se on erinomainen valinta, kun seuraa ei ole saatavilla mutta mieli kaipaa pientä haastetta. Peli kehittää keskittymistä, muistia ja loogista päättelyä, ja sen voi keskeyttää ja jatkaa milloin tahansa.

Aloittelijan kannattaa aloittaa Klondikesta tai yhden maan Spideristä, kun taas kokeneempi pelaaja voi hakea lisähaastetta neljän maan Spideristä tai hioa taitojaan Vapaakentässä, jossa taito ratkaisee tuuria enemmän. Jos pidät yksin pelattavista pulmista, kannattaa tutustua myös muihin klassikoihin, kuten Miinaharavaan, joka tuli sekin tutuksi Windowsin mukana.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä on pasianssi?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa tavoitteena on järjestää kortit sääntöjen mukaan – useimmissa versioissa neljään loppupinoon maittain ässästä kuninkaaseen.

Mikä on Klondike-pasianssi?

Klondike on tunnetuin pasianssiversio ja se, joka tuli tutuksi Windowsin mukana. Siinä kortit jaetaan seitsemään pystyriviin ja varapinosta nostetaan lisää kortteja pelin edetessä.

Kuinka pasianssia pelataan?

Kortteja siirretään riviltä toiselle ja loppupinoihin sääntöjen mukaisessa järjestyksessä, ja tarvittaessa nostetaan uusia kortteja varapinosta. Peliä jatketaan, kunnes kaikki kortit ovat järjestyksessä tai siirtoja ei enää ole.

Voiko pasianssia pelata tietokoneella?

Kyllä. Pasianssia voi pelata perinteisellä korttipakalla sekä tietokoneella ja puhelimella. Useimmat sovellukset tarjoavat Klondiken lisäksi myös muita versioita, kuten Spiderin ja Vapaakentän.

Voiko jokaisen pasianssin voittaa?

Ei. Osa jaoista jää ratkeamatta alkutilanteen satunnaisuuden vuoksi. Vapaakenttä on poikkeus, sillä lähes jokainen sen jako on voitettavissa, kun siirrot tekee oikein.