Pasianssi
Sisällysluettelo
Pasianssi on klassinen korttipeli, joka on viihdyttänyt pelaajia sukupolvien ajan. Sen yksinkertaiset säännöt, mutta yllättävän haastava pelimekaniikka tekevät siitä ajattoman suosikin. Moni tunnistaa tämän yksinpelattavan korttipelin Microsoft-tietokoneiden ruudulta, mutta pelin historia ulottuu paljon kauemmas. Peli sai suosiota jo 1800-luvulla, ja sen juuret saattavat ulottua vieläkin varhaisempiin yksinpelattaviin korttiharjoituksiin.
Yksi pelin viehätyksistä on sen yksinäinen luonne – se ei vaadi toista pelaajaa, vaan tarjoaa rauhallisen hetken keskittymistä ja loogista ajattelua. Pelin voi keskeyttää ja jatkaa milloin vain, ja yksi jako voi kestää vain muutaman minuutin tai pitkiä, kärsivällisyyttä vaativia hetkiä. Nykyisin pasianssia voi pelata perinteisillä pelikorteilla, puhelimella tai tietokoneella, ja erilaisia versioita on kymmeniä. Tässä artikkelissa pureudutaan pasianssin sääntöihin, eri pelimuotoihin ja siihen, miksi peli kiehtoo yhä uusia pelaajia.
Mitä Pasianssi on?
Pasianssi on korttipeli, joka tarjoaa sekä viihdettä että älyllistä haastetta. Tavoitteena on yleensä järjestää kortit oikeaan järjestykseen, noudattaen tarkoin määriteltyjä sääntöjä. Pelaaminen vaatii keskittymistä, logiikkaa ja myös tuuria, sillä alkutilanteen satunnaisuus vaikuttaa mahdollisiin siirtoihin. Tavallisella 52 kortin pakalla pelattava peli ei sisällä jokereita, mikä tekee säännöistä yksinkertaisemmat mutta ei välttämättä helpompia.
Tunnetuimpia versioita ovat muun muassa Klondike, Spider ja FreeCell. Jokaisella variaatiolla on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat pelistrategiaan ja vaativat erilaisia lähestymistapoja. Vaikka kyseessä on yksinpeli, se voi tarjota tuntikausien ajan viihdyttävää ajanvietettä ja haastetta kaikenikäisille pelaajille. Pelin vieraskieliset nimet ”patience” ja ”solitaire” viittaavat hyvin sen luonteeseen – rauhalliseen ja kärsivällisyyttä vaativaan pelikokemukseen.
Pasianssi säännöt ja pelin kulku
Säännöt vaihtelevat hieman peliversiosta riippuen, mutta pääperiaatteet pysyvät samoina. Kortit jaetaan pelipöydälle riveihin tai pinoihin, ja pelaajan tehtävänä on siirtää kortteja sääntöjen mukaan kohti loppupinoja, joihin kortit kasataan ässästä kuninkaaseen. Kortteja voi siirtää joko yksittäin tai peräkkäisinä sarjoina, riippuen pelin säännöistä. Peli päättyy, kun kaikki kortit on saatu järjestettyä loppupinoihin tai siirrot loppuvat.
Tunnetuimmassa pasianssipelissä, jota usein kutsutaan yksinkertaisesti pasianssiksi, mutta joka virallisesti tunnetaan nimellä Klondike, pelaaminen alkaa seitsemällä rivillä, joihin kortit on jaettu niin, että vain päällimmäiset kortit ovat näkyvissä. Pelaaja voi siirtää näkyviä kortteja riveiltä toisille, jos ne muodostavat alenevan järjestyksen vuorotellen punaisista ja mustista korteista. Esimerkiksi punainen kymppi voidaan siirtää mustan jätkän päälle. Tyhjälle riville saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan sarjan.
Kun siirrot riveillä eivät enää edisty, pelaaja voi nostaa kortteja varapinosta. Nostettuja kortteja voi pelata joko riveille tai siirtää suoraan loppupinoihin, jos ne sopivat järjestykseen. Tavoitteena on saada kaikki kortit lopulta neljään pinoon, kukin omaa maataan, alkaen ässästä ja päättyen kuninkaaseen.
Korttien oikea jakaminen pelin alussa
Pasiansseissa korttien oikeaoppinen jako on tärkeää. Esimerkiksi Klondike-pasianssissa kortit jaetaan seitsemään pystyriviin niin, että vasemmalta oikealle jokaisessa rivissä on yksi kortti enemmän kuin edellisessä: ensimmäisessä yksi, toisessa kaksi, kolmannessa kolme ja niin edelleen seitsemänteen, jossa on seitsemän korttia. Vain jokaisen rivin päällimmäinen kortti on kuvapuoli ylöspäin, muut jäävät piiloon. Loput kortit muodostavat varapinon, josta kortteja nostetaan pelin aikana.
FreeCell eli Vapaakenttä-versiossa jako eroaa täysin: kaikki 52 korttia jaetaan näkyviin kahdeksaan pinoon, eikä yhtäkään korttia piiloteta. Tämä tekee pelistä enemmän loogista ongelmanratkaisua kuin arpapeliä, koska pelaajalla on alusta asti täysi tieto pelitilanteesta.
Pyramidi- versiossa jako on erikoinen: kortit asetetaan kuvapuoli ylöspäin pyramidirakenteeseen, jossa on seitsemän tasoa. Ylimmällä tasolla on yksi kortti, toisella kaksi, ja niin edelleen, kunnes alimmalla tasolla on seitsemän korttia. Loput kortit jäävät nostopakkaan. Pelaajan tavoitteena on poistaa pareja, joiden summa on 13, mikä vaatii huolellista suunnittelua ja usein ennakointia.
Pelipöydän rakenne ja asettelu
Pelipöydän rakenne vaihtelee sen mukaan, minkä tyyppisestä pasianssista on kyse. Joissakin peleissä kortit asetellaan useaan osittain päällekkäiseen riviin, joista vain ylimmät kortit ovat näkyvissä ja pelattavissa. Näiden lisäksi mukana on usein pino, josta nostetaan uusia kortteja pelin edetessä, sekä toinen pino, johon nostetut mutta sillä hetkellä hyödyttömät kortit siirretään odottamaan uutta mahdollisuutta. Useimmissa peleissä on myös omat paikkansa niille korteille, jotka pelaaja saa järjestettyä lopulliseen, sääntöjen mukaiseen järjestykseen – yleensä saman maan kortit ässästä kuninkaaseen.
Kuinka läpäistä Pasianssi onnistuneesti?
Pelin läpäisy vaatii sekä tuuria että taitoa. On tärkeää avata mahdollisimman monta piilossa olevaa korttia pelipöydällä ja pyrkiä siirtämään kortteja loppupinoihin aina kun mahdollista. Tyhjät paikat pystyriveissä kannattaa hyödyntää viisaasti, sillä niihin saa siirtää vain kuninkaita. Joskus peli jää jumiin, eikä siirtoja enää ole – silloin peliä ei voi voittaa, vaikka olisi pelannut oikein.
Parhaat strategiat
Vapauta piilossa olevia kortteja mahdollisimman aikaisin.
Siirrä kortteja loppupinoihin aina kun se ei estä muita siirtoja.
Käytä tyhjät paikat vain kuninkaiden siirtämiseen.
Suosi siirtoja, jotka avaavat uusia mahdollisuuksia pelipöydällä.
Älä kiirehdi varapinon käyttöä – harkitse siirrot etukäteen.
Pisteytys
Useimmissa pasiansseissa käytetään Microsoftin kehittämää pistelaskua. Esimerkiksi Klondike-pasianssissa saat 5 pistettä jokaisesta varapinosta pystyriville siirretystä kortista ja 10 pistettä jokaisesta loppupinoon siirretystä kortista. Lisäksi aikabonuksia voi saada nopeasta pelistä. Korkein mahdollinen pistemäärä on 24113, mutta tähän yltää vain harvoin.
Pasianssin historia ja kehitys
Pelin juuret ulottuvat 1700-luvulle, ja ensimmäiset tunnetut maininnat löytyvät saksankielisestä tekstistä vuodelta 1783. Vaikka peli liitetään usein Ranskaan, se saavutti siellä laajempaa suosiota vasta 1800-luvulla. Samoihin aikoihin Ruotsissa julkaistiin useita kirjoja niin sanotuista kärsivällisyyspeleistä, ja alkuperäksi onkin arveltu joko Saksaa tai Skandinaviaa. Englannissa pelin tunnettuus kasvoi huomattavasti Lady Adelaide Cadoganin ansiosta, jonka 1800-luvun puolivälissä julkaisema kirja kokosi eri pelimuotoja ensimmäistä kertaa yhteen.
Pelin kehitys heijasteli yhteiskunnan muutoksia: se sopi hyvin hiljaiseen yksinpuuhasteluun aikana, jolloin viihde oli vähäeleisempää ja henkilökohtaisempaa. 1900-luvun kuluessa se säilytti asemansa ajattomana ajanvietteenä, mutta sen todellinen läpimurto tapahtui 1990-luvulla, kun se sisällytettiin Microsoft Windows -käyttöjärjestelmään. Yksinkertaisuudestaan huolimatta se tarjosi koukuttavan haasteen, joka sopi lyhyisiin taukoihin tai pidempiin keskittymisen hetkiin – ja se on edelleenkin yksi suosituimmista digitaalisista pulmapeleistä.
Eri variaatiot
Pelistä on kehitetty lukemattomia eri versioita. Jokaisella variaatiolla on omat sääntönsä ja pelimekaniikkansa, mutta perusajatus – korttien järjestäminen tiettyyn muotoon – säilyy.
Spiderpasianssi
Spider versiossa käytetään kahta 52 kortin pakkaa eli yhteensä 104 korttia. Kortit jaetaan kymmenelle riville, ja tavoitteena on rakentaa kokonaisia maasarjoja kuninkaasta ässään, jolloin ne poistetaan pelistä. Tämä versio tunnetaan haastavuudestaan, sillä korttien siirtely on rajoitetumpaa kuin Klondikessa, ja pelissä vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja tarkkaa suunnittelua.
Pyramidipasianssi
Pyramidi-versiossa kortit asetetaan pyramidin muotoon, yleensä 28 korttia seitsemälle riville. Pelaajan tehtävänä on poistaa korttipareja, joiden yhteissumma on 13 (esimerkiksi kuningas yksinään, rouva ja jätkä yhdessä, kymppi ja kolmonen jne.). Peli päättyy, kun kaikki kortit on saatu poistettua pyramidista tai siirrot loppuvat.
Vapaakenttä
Vapaakentässä eli FreeCellissä kaikki kortit jaetaan alussa kuvapuoli ylöspäin kahdeksaan pinoon. Pelaajalla on käytössään neljä vapaata kenttää, joihin voi siirtää yksittäisiä kortteja väliaikaisesti. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit loppupinoihin maittain ja nousevassa järjestyksessä. Vapaakenttä on tunnettu siitä, että lähes jokainen peli on voitettavissa, jos siirrot tekee oikein.
Klondike pasianssi
Klondike on kenties tunnetuin ja pelatuin versio. Siinä kortit jaetaan seitsemään pystyriviin, ja varapinoa käytetään nostamaan uusia kortteja peliin. Tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään loppupinoon maittain ja nousevassa järjestyksessä. Klondike tuli erityisen tunnetuksi Windowsin mukana tulleena versiona.
