Polttopallo on yksi tunnetuimmista suomalaisista pihapeleistä, joka yhdistää nopeuden, koordinaation ja tiimihengen. Pelin perusideana on ”polttaa” vastustajia osumalla heihin pallolla, kun taas vastustajat yrittävät väistää heittoja tai ottaa kopin.
Tässä artikkelissa käydään läpi polttopallon säännöt, pelialueen valmistelu, tärkeimmät taktiset elementit sekä eri variaatiot. Mukana on myös viralliset kilpapelin säännöt. Tiedot perustuvat tarkistettuihin lähteisiin.
Mitä polttopallo on?
Polttopallo on ryhmäliikuntapeli, jonka suosio perustuu siihen, ettei se vaadi kalliita varusteita ja että se on helposti muokattavissa osallistujamäärän ja tilan mukaan. Peliä on pelattu Suomessa pihoilla ja koulujen liikuntatunneilla jo pitkään, ja se kuuluu osaksi suomalaista leikkiperinnettä.
Peliä pelataan monella eri tavalla. Perinteinen pihaleikki on säännöiltään vapaampi, kun taas kilpailulliseen joukkuepeliin on olemassa viralliset säännöt. Perusidea on kuitenkin aina sama: pysy pelissä väistämällä ja kiinni ottamalla, ja polta vastustajat pallolla.
Polttopallo – pikatiedot ja varusteet
| Pelaajamäärä | Pihaleikissä vapaa; joukkuepelissä kaksi joukkuetta |
| Kenttä (pihaleikki) | Rajattu alue tai ympyrä, mukautettavissa |
| Kenttä (viralliset SPPL-säännöt) | Vähintään 9 × 15 m, jaettu keskiviivalla |
| Pallo | Pehmeä vaahtomuovi- tai kumipallo (turvallisuus edellä) |
| Pallojen määrä | Pihaleikissä usein 1; virallisessa pelissä 6 keskiviivalla |
Pelialueen valmistelu ja varusteet
Ennen pelin alkua määritellään pelialue. Pihaleikissä alue voi olla rajattu suorakaide tai ympyrä, jonka koko mukautetaan pelaajamäärän mukaan. Rajat kannattaa merkitä selkeästi esimerkiksi viivoilla tai kartioilla, sillä rajan ylittäminen voi johtaa palamiseen.
Varusteeksi riittää pehmeä pallo, joka on turvallinen mutta tarpeeksi jämäkkä lentääkseen suoraan. Yleisimmin käytetään vaahtomuovisia tai kumisia palloja, jotka on helppo saada kiinni yhdelläkin kädellä. Turvallinen pallo on tärkeä, sillä se vähentää loukkaantumisriskiä kovemmissakin heitoissa.
Pelin kulku ja perusperiaatteet
Joukkuepelissä kenttä jaetaan keskiviivalla kahtia, ja kummallakin joukkueella on oma puolensa. Tavoitteena on heittää pallo vastustajaa kohti niin, että se osuu vartaloon ennen maakosketusta. Jos pelaajaan osuu pallo suoraan ilmasta, hän palaa ja siirtyy pois kentältä.
Jos pallo osuu ensin maahan tai seinään, osuma ei polta. Pelaajat pyrkivät siis sekä osumaan vastustajiin että väistämään heittoja. Kaikkien on pysyttävä oman alueensa sisäpuolella, eikä palloa saa heittää alueen ulkopuolelta.
Joissakin pihaleikin variaatioissa palanut pelaaja siirtyy vastustajan päädyn taakse, josta hän voi edelleen osallistua peliin polttamalla vastustajia takaapäin. Tämä on kuitenkin vain yksi variaatio, ei kaikkien versioiden sääntö.
Kopin merkitys
Yksi tärkeimmistä taktisista elementeistä on kopin ottaminen, joka muuttaa pelin asetelmia välittömästi. Jos pelaaja saa vastustajan heittämän pallon kiinni ennen kuin se osuu maahan, heittäjä palaa ja kopin ottanut joukkue saa kutsua yhden jo poltetun jäsenensä takaisin kentälle.
Tämä sääntö tekee pelistä dynaamisen, sillä tilanteet voivat vaihtua nopeasti ja joukkueen koko voi muuttua läpi ottelun. Koppi on siksi sekä puolustuksellinen että hyökkäyksellinen ase: se poistaa vastustajan ja palauttaa oman pelaajan yhdellä kertaa.
Polttaminen, koppi ja turvallisuus
- Palaminen: jos pallo osuu pelaajaan suoraan ilmasta (ennen maakosketusta), pelaaja palaa ja siirtyy pois kentältä.
- Maakosketus: jos pallo osuu ensin maahan tai seinään, osuma ei polta.
- Koppi: jos pelaaja saa heitetyn pallon kiinni ilmasta, heittäjä palaa ja oma palanut pelaaja pääsee takaisin kentälle.
- Turvallisuus: päähän ei saa tähdätä, eikä kovia lähiheittoja pidä käyttää – peli pysyy näin hauskana ja turvallisena.
Eri variaatiot
Vaikka peruspelillä on vakiintuneet käytännöt, siitä on lukuisia variaatioita, kuten ”vankilapolttopallo” ja ”kuninkaanpolttopallo”. Näissä säännöt voivat sisältää erityisiä rooleja, kuten suojelijan tai kuninkaan, jonka palaminen päättää koko pelin.
Perinteisessä pihaleikkiversiossa alue on usein ympyrä, jonka ulkopuolella on yksi tai useampi polttaja, joka yrittää osua sisällä oleviin. Osuman saanut pelaaja vaihtaa rooliaan ja siirtyy itse polttajaksi. Erilaiset sääntömuunnokset pitävät pelin tuoreena ja mahdollistavat vaikeustason säätämisen osallistujien taitotason mukaan.
Viralliset kilpapelin säännöt
Pihaleikin lisäksi polttopalloa pelataan kilpailullisena joukkuelajina, jota Suomessa edistää Suomen Polttopalloliitto (SPPL). Kansainvälisesti laji tunnetaan myös nimellä dodgeball.
Virallisissa säännöissä kenttä on vähintään 9 metriä leveä ja 15 metriä pitkä, ja se jaetaan keskiviivalla kahtia. Pelin alussa keskiviivalle asetetaan kuusi palloa, jotka pelaajat hakevat aloitussignaalin jälkeen. Pallolliset pelaajat palaavat hyökkäysviivan taakse ennen kuin saavat heittää. Tavoitteena on polttaa kaikki vastustajan pelaajat sääntöjen mukaisesti.
Taktiikka ja väistötekniikka
Menestyvä pelaaja ei ainoastaan heitä kovaa, vaan osaa myös sijoittua kentällä oikein. On suositeltavaa pysyä jatkuvassa liikkeessä ja tarkkailla pallon sijaintia, vaikka se olisi oman joukkueen hallussa.
Väistäessä kannattaa pitää painopiste alhaalla, jotta suunnanmuutokset ovat nopeita. Heiton osalta tarkkuus ja yllätyksellisyys ovat voimaa tärkeämpiä. Hyvä heitto lähtee rennosta otteesta ja koko vartalon liikkeestä, ja valeheitoilla voi saada vastustajan liikahtamaan ennenaikaisesti.
Reilu peli ja turvallisuus
Koska polttopallo on nopeatempoinen peli, rehellisyys on tärkeää. Jos pelaajaan osuu pallo, on urheilullista myöntää palaminen ja siirtyä sivuun ilman väittelyä.
Turvallisuus on erityisen tärkeää etenkin lasten kanssa pelatessa. Päähän ei saa tähdätä, eikä kovia lähiheittoja pidä käyttää. Näiden periaatteiden noudattaminen varmistaa, että peli pysyy hauskana ja turvallisena kaikille. Polttopallo onkin monikäyttöisyytensä vuoksi erinomainen osa liikuntatunteja ja vapaa-aikaa, aivan kuten monet muut pihapelit, esimerkiksi mölkky.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset
Saako pallo osua päähän?
Yleensä päähän osuminen ei aiheuta palamista, ja tahallisia pääheittoja vältetään turvallisuussyistä.
Voiko kopin ottaa kuka tahansa?
Kyllä, kuka tahansa vielä pelissä mukana oleva pelaaja voi yrittää ottaa kopin. Onnistunut koppi polttaa heittäjän ja palauttaa oman pelaajan kentälle.
Mitä tapahtuu, jos pallo osuu maahan ensin?
Jos pallo osuu maahan tai seinään ennen pelaajaa, osuma ei aiheuta palamista.
Kuinka monta palloa pelissä käytetään?
Pihaleikissä käytetään yleensä yhtä palloa, mutta virallisessa joukkuepelissä palloja on kuusi, ja ne asetetaan pelin alussa keskiviivalle.
Miten peli päättyy?
Peli päättyy, kun toisen joukkueen kaikki pelaajat on poltettu tai kun sovittu peliaika loppuu. Vaihtoehtoisesti voidaan pelata ennalta sovittuun pistemäärään.
Mikä on kentän koko virallisissa säännöissä?
Virallisissa säännöissä kenttä on vähintään 9 metriä leveä ja 15 metriä pitkä. Pihaleikissä alueen koko mukautetaan vapaasti pelaajamäärän mukaan.
Mitä eri variaatioita polttopallosta on?
Tunnettuja variaatioita ovat esimerkiksi vankilapolttopallo ja kuninkaanpolttopallo, joissa on omia erityisrooleja ja sääntöjä.



