Pesäpallo on Suomen kansallispeli, jossa kaksi joukkuetta pelaa vuorotellen sisävuoroa (lyömässä) ja ulkovuoroa (puolustamassa). Sisävuorossa oleva joukkue yrittää tehdä juoksuja lyömällä palloa ja etenemällä pesältä toiselle, kun taas ulkovuoron joukkue pyrkii polttamaan etenijät eli pysäyttämään heidät. Ottelu voitetaan tekemällä vastustajaa enemmän juoksuja, eikä pesäpallo-ottelu voi koskaan päättyä tasan.
Pikafaktat
| Laji | Pesäpallo – Suomen kansallispeli |
|---|---|
| Kehittäjä | Lauri ”Tahko” Pihkala |
| Syntyi | 1920-luvun alussa; vakiintui pesäpalloksi 1922 |
| Pelaajia kentällä | 9 ulkopelaajaa joukkuetta kohti |
| Joukkueen koko | 12 pelaajaa, joista enintään 3 jokeria |
| Pelipaikat | Kotipesä sekä ykkös-, kakkos- ja kolmospesä |
| Ottelun rakenne | 2 jaksoa, kummassakin 4 vuoroparia |
| Pääsarja | Miesten ja naisten Superpesis |
| Lajiliitto | Suomen Pesäpalloliitto (PPL) |
Mikä pesäpallo on?
Pesäpallo on ulkona pelattava mailapeli, jossa yhdistyvät lyöminen, nopea juoksu ja tarkka heittäminen. Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti lajin 1920-luvun alussa vanhasta suomalaisesta pallopelistä kuningaspallosta, ja aiempi kosketus amerikkalaiseen baseballiin antoi pontta kehitystyölle. Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koeottelu pelattiin Helsingin Kaisaniemessä 14. marraskuuta 1920, ja pitkäpallo vaihtui lopullisesti pesäpalloksi vuonna 1922.
Nykyään pesäpalloa pelataan niin pihoilla ja kouluissa kuin kilpatasollakin. Miesten ja naisten pääsarja on Superpesis, ja lajista vastaa valtakunnallisesti Suomen Pesäpalloliitto. Vaikka laji muistuttaa pintapuolisesti baseballia, se eroaa siitä ratkaisevasti: pesäpallossa pallo syötetään pystysuoraan ylöspäin, ja pesät kiertävät kentällä mutkitellen eivätkä neliön muodossa. Jos pesäpallon idea tuntuu tutulta, kannattaa tutustua myös sen esi-isään eli kuningaspallon sääntöihin.
Pesäpallokenttä ja pesät
Pesäpallokenttä on muodoltaan viuhkamainen. Toisessa päässä on kotipesä, josta lyöjä lähtee liikkeelle, ja kentälle on merkitty kolme kenttäpesää: ykköspesä, kakkospesä ja kolmospesä. Etenijä kiertää pesät järjestyksessä ja pyrkii palaamaan kotipesään tehdäkseen juoksun. Pesät eivät ole suorassa linjassa, vaan ne sijaitsevat vuorotellen kentän eri laidoilla, mikä tekee juoksureiteistä pitkiä.
Kotipesän vieressä on syöttölautanen, pyöreä alusta, jonka päälle lukkari syöttää pallon. Miesten ja naisten kentät ovat hieman erikokoisia, mutta rakenne ja pesien järjestys ovat samat kaikilla tasoilla. Koulu- ja pihapeleissä kenttä merkitään usein pienemmäksi tilan mukaan.
Joukkueet ja pelipaikat
Pesäpallojoukkueeseen kuuluu 12 pelaajaa, joista kerrallaan 9 on kentällä ulkovuorossa. Ulkopelaajat jakautuvat eri pelipaikoille puolustamaan pesiä ja kenttää:
- Lukkari seisoo kotipesän vieressä ja syöttää pallon lyöjälle. Lukkari on ulkopelin tärkein pelipaikka, sillä hän ohjaa syötöillään koko peliä.
- Pesävahdit puolustavat kenttäpesiä ja yrittävät polttaa etenijät pesille.
- Kenttäpelaajat eli etu- ja takakentän pelaajat keräävät lyödyt pallot ja heittävät ne eteenpäin pesävahdeille.
Sisävuorossa joukkue lyö ennalta sovitussa lyöntijärjestyksessä. Lisäksi joukkue voi käyttää jokeripelaajia: jokeri on erikoislyöjä, joka lyö vain sisävuorossa eikä vie keneltäkään lyöntivuoroa. Joukkue saa käyttää jokaisessa sisävuorossa kolmea eri jokeria, kutakin kerran.
Pesäpallon säännöt: näin peli etenee
Yksittäinen pelitilanne etenee aina samalla tavalla. Näin yksi lyöntivuoro kulkee vaihe vaiheelta:
- Syöttö. Lukkari syöttää pallon pystysuoraan ilmaan. Syöttö on hyväksytty, kun pallo nousee vähintään metrin lukkarin pään yläpuolelle ja putoaa takaisin syöttölautaselle.
- Lyönti. Lyöjä yrittää osua palloon. Lyöjällä on käytössään kolme oikeaa syöttöä. Jos hän ei kolmannella oikealla syötöllä saa onnistunutta lyöntiä, hänestä tulee silti etenijä: hänen on edettävä ykköspesälle, jonne ulkopeli voi polttaa hänet.
- Eteneminen. Onnistuneen lyönnin jälkeen lyöjästä tulee etenijä, joka juoksee pesältä toiselle. Etenijä voi myös ”kärkkyä” eli ottaa pesältä varaslähdön ehtiäkseen seuraavalle pesälle jo seuraavalla lyönnillä.
- Puolustus. Ulkopeli kerää pallon ja heittää sen pesävahdille. Jos pallo ehtii pesälle ennen etenijää, syntyy palo.
- Juoksu. Jos etenijä kiertää kaikki pesät ja ehtii kotipesään ilman paloa, joukkue saa juoksun.
Sisävuoro jatkuu, kunnes ulkopeli saa kolme paloa. Silloin joukkueet vaihtavat paikkoja: sisävuorossa ollut joukkue siirtyy ulkovuoroon ja päinvastoin.
Keskeiset käsitteet
Pesäpallossa on muutama oma termi, jotka kannattaa opetella ennen peliä. Tässä tärkeimmät selkokielellä:
- Lukkari: ulkopelaaja, joka syöttää pallon. Hyväksytty syöttö nousee pystysuoraan ja laskeutuu takaisin syöttölautaselle.
- Etenijä: kotipesästä liikkeelle lähtenyt pelaaja, joka juoksee pesältä toiselle. Kauimpana etenevää kutsutaan kärkietenijäksi.
- Palo: etenijä ”palaa” eli joutuu pois pelistä, jos ulkopeli saa pallon pesälle ennen häntä tai koskettaa pesän ulkopuolella olevaa etenijää pallolla. Kolmannen oikean syötön jälkeen myös lyöjästä tulee etenijä, jonka ulkopeli voi polttaa ykköspesälle. Kolmas palo päättää joukkueen sisävuoron.
- Koppi: ulkopelaaja ottaa lyödyn pallon kiinni suoraan ilmasta ennen kuin se osuu maahan.
- Haava: koppilyönnin seuraus. Etenijä haavoittuu, kun hän etenee pääosan pesävälistä ja saapuu pesälle juuri silloin, kun lyödystä pallosta otetaan koppi. Haavoittuneen on siirryttävä välittömästi kotipuolelle. Jos sisäpelaaja on irti pesältä kopin hetkellä eikä etene, hänet voidaan polttaa turvattomana.
- Laiton lyönti: lyönti, jonka pallo lentää kentän rajojen ulkopuolelle, kotipesään tai suoraan sisäpelaajaan. Laittomalla lyönnillä edennyt palaa lähtöpesälleen.
- Juoksu: syntyy, kun etenijä kiertää kaikki kolme pesää ja palaa kotipesään ilman paloa tai haavaa.
- Kunnari: kunniajuoksu on näyttävin suoritus. Se syntyy, kun lyöjä etenee omalla lyönnillään aina kolmospesälle (ja edelleen kotiin) ilman, että häntä yritetään polttaa.
Ottelun rakenne ja voittaja
Pesäpallon viralliset pelisäännöt on koottu Pesäpalloliiton sääntösivulle. Niiden mukaan ottelu koostuu kahdesta jaksosta, ja kummassakin jaksossa pelataan neljä vuoroparia. Vuoroparissa molemmat joukkueet ovat vuorollaan kerran sisä- ja kerran ulkovuorossa. Koulu- ja harrastepeleissä käytetään usein jaksojen sijaan aikaan sidottua muotoa: esimerkiksi koululiikunnan säännöissä ottelu kestää 40 minuuttia lisättynä tasavuoroilla.
Jakson voittaa joukkue, joka tekee sen aikana enemmän juoksuja; voitosta tulee yksi jaksovoitto. Ottelun voittaja ratkeaa jaksovoittojen perusteella: jos sama joukkue voittaa molemmat jaksot, se voittaa ottelun 2–0. Jos jaksot menevät tasan 1–1, pelataan ratkaiseva supervuoropari. Mikäli tilanne on vieläkin tasan, voittaja selviää kotiutuskilpailussa. Siinä molemmat joukkueet nimeävät viisi lyöjää ja viisi eri etenijää, jotka toimivat pareina: etenijä asetetaan kolmospesälle ja lyöjä yrittää kotiuttaa hänet kolmella lyönnillä, minkä jälkeen vuoroon tulee seuraava pari. Jos tilanne on viiden parin jälkeen yhä tasan, kilpailua jatketaan uusissa viiden parin ryhmissä, kunnes voittaja ratkeaa. Näin pesäpallo-ottelu ei voi koskaan päättyä tasan.
Pesäpallo koulussa ja pihapelinä
Pesäpallo on yksi suosituimmista koulupeleistä, ja sitä pelataan paljon kevyemmillä säännöillä pihoilla ja liikuntatunneilla. Koulu- ja pihaversioissa kenttä on pienempi, joukkueet joustavampia ja säännöistä karsitaan mutkikkaimmat kohdat – ideana on, että peli alkaa sujua muutamassa minuutissa. Tällöin usein riittää, että osaa syötön, lyönnin ja pesien kiertämisen idean.
Samaa lyömistä, juoksua ja polttamista ilman mailoja ja pesiä harjoittelee polttopallon säännöt osaava porukka, joten se on luonteva seuraava peli pesäpallon rinnalle. Heittotarkkuutta puolestaan kehittää suomalainen pihaklassikko mölkky, jossa numeroituja keiloja kaadetaan heittopuulla, ja pienimmille pelaajille sopii nopeatempoinen Maa, meri, laiva -leikki. Lisää ulkopelien ohjeita löytyy sivuston pihapelien osiosta.
Lähteet
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Mitä kärkkyminen tarkoittaa pesäpallossa?
Kärkkyminen tarkoittaa, että etenijä ottaa pesältä varaslähdön ehtiäkseen seuraavalle pesälle jo tulevalla lyönnillä. Sääntöjen mukaan juoksija saa lähteä kärkkymään pesältä ja palata sille rajoituksetta menettämättä pesäturvaansa. Riski on, että ulkopeli ehtii polttaa hänet, jos pallo saadaan pesälle hänen ollessaan irti.
Miten koulupesis eroaa virallisista säännöistä?
Koulupesiksessä ja pihapeleissä sääntöjä kevennetään: kenttä on pienempi, joukkueet joustavampia ja ottelu pelataan usein jaksojen sijaan kiinteän ajan, esimerkiksi 40 minuuttia lisättynä tasavuoroilla. Tavoitteena on, että peli lähtee käyntiin muutamassa minuutissa, kun osaa syötön, lyönnin ja pesien kiertämisen idean.
Pesäpallon säännöt lyhyesti – mistä aloittaa?
Aloittelijalle riittää kolme asiaa: lukkari syöttää pallon pystysuoraan, lyöjä lyö ja lähtee etenijäksi kiertämään pesiä, ja juoksu syntyy, kun etenijä palaa kotipesään ilman paloa. Loput säännöt oppii pelaamalla.



