Kirkonrotta on yksi rakastetuimmista suomalaisista pihaleikeistä, jossa yhdistyvät piiloutuminen, jännitys ja reipas juoksu. Leikki ei vaadi mitään välineitä – tarvitaan vain avoin piha, sovittu pesä ja joukko innokkaita pelaajia. Tällä sivulla käymme läpi kirkonrotan säännöt vaihe vaiheelta, kerromme pelin kulun selkeästi myös aloittelijalle ja annamme käytännön piiloutumisvinkit sekä neuvoja etsijälle. Mukana ovat myös suosituimmat muunnelmat ja vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.
Pikafaktat
| Pelityyppi | Piiloutumis- ja hippaleikki (pihaleikki) |
| Pelaajamäärä | Vähintään 3, mielellään 5–15 |
| Ikäsuositus | Noin 6 ikävuodesta ylöspäin, sopii kaikenikäisille |
| Välineet | Ei välineitä – pelkkä piha ja sovittu pesä |
| Pelipaikka | Ulkona pihalla tai puistossa, jossa on paljon piilopaikkoja |
| Kesto | Noin 15 minuutista tuntiin, kierroksia niin monta kuin halutaan |
Mikä kirkonrotta on?
Kirkonrotta on perinteinen suomalainen pihaleikki, jota on leikitty sukupolvien ajan. Monilla paikkakunnilla siitä käytetään myös lempinimeä kirkkis. Leikki yhdistää kaksi klassista elementtiä: piiloleikin eli piiloutumisen sekä hippaleikin eli kiinnioton ja juoksukilpailun. Yksi pelaajista on etsijä, jota kutsutaan usein itsekin kirkonrotaksi, ja muut pelaajat ovat piiloutujia eli rottia.
Kirkonrotasta ei ole olemassa yhtä virallista sääntökirjaa, vaan säännöt vaihtelevat paikkakunnittain ja jopa pihoittain. Siksi tärkein ohje on sopia pelin yksityiskohdista yhdessä ennen aloitusta. Alla kuvatut säännöt noudattavat yleisintä ja tunnetuinta pelitapaa, jonka päälle oma porukka voi rakentaa omat lisäyksensä.
Mitä kirkonrottaan tarvitaan?
Kirkonrotan hienous on sen yksinkertaisuudessa. Käytännössä tarvitset vain seuraavat asiat:
- Pelaajat: Leikin voi aloittaa jo kolmella pelaajalla, mutta hauskinta se on 5–15 hengen porukalla. Mitä enemmän rottia, sitä jännittävämpiä ovat pelastustilanteet.
- Pesä: Pesä on leikin kiintopiste eli turvapaikka ja huutopaikka. Se voi olla seinä, ovi, puu, lipputanko tai leikkitelineen tolppa. Valitse pesäksi helposti saavutettava, keskeinen kohta, jotta kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet päästä sinne.
- Pelialue: Avoin piha, puisto tai koulun piha, jossa on paljon piilopaikkoja. Sopikaa selkeät rajat etukäteen, jotta kukaan ei piiloudu liian kauas tai vaaralliseen paikkaan.
- Välineet: Perusversiossa ei tarvita mitään välineitä. Osa muunnelmista käyttää tölkkiä, lautaa tai tikkuja – niistä kerrotaan tarkemmin tuonnempana.
Kirkonrotan säännöt ja pelin kulku
Yksi kierros kirkonrottaa etenee aina saman kaavan mukaan: etsijän valinta, laskeminen ja piiloutuminen, etsintä ja kiinniotto, vankien vapauttaminen sekä kierroksen päättyminen. Käydään vaiheet läpi järjestyksessä.
1. Etsijän valinta ja ”pesu”
Ensin valitaan etsijä. Hänet voidaan valita arvalla, lorulla tai vapaaehtoisena. Monissa versioissa etsijä valitaan leikkisän pesun kautta. Siinä etsijä asettuu kasvot pesää vasten silmät peitettynä, ja hänen selkäänsä ”piirretään” ympyrä ja risti samalla kun lausutaan loru:
”Vasta pesty puhdas selkä, rexonalla raikastettu, ympyrä ja risti, kuka siihen viimeisenä likaisella sormellansa pisti?”
Lorun lopuksi joku pelaajista koskettaa etsijän selkää sormella. Etsijä kääntyy ja yrittää arvata, kuka kosketti. Jos arvaus osuu heti oikeaan, koskettajasta tulee uusi etsijä. Jos arvaus menee pieleen, etsijä jatkaa laskemista – usein sovitaan, että jokainen arvaus vastaa kymmentä laskettua numeroa. Pesu on vapaaehtoinen vaihe, ja monet porukat ohittavat sen ja sopivat suoraan laskettavan luvun.
2. Laskeminen ja piiloutuminen
Etsijä peittää silmänsä pesällä ja laskee ääneen sovittuun lukuun, esimerkiksi 50:een tai 100:aan. Laskemisen aikana muut pelaajat juoksevat piiloon. Kun laskeminen on ohi, etsijä ilmoittaa etsinnän alkavan huutamalla esimerkiksi ”Rotta kotona!” tai ”Rotta tulee!”. Rotat voivat piiloutua lähelle tai kauas, ja monissa versioissa he saavat liikkua ja vaihtaa piilopaikkaa myös etsinnän aikana.
3. Etsintä ja kiinniotto
Etsijä lähtee etsimään piiloutujia. Kun hän näkee rotan selvästi, hänen on juostava pesälle, kosketettava sitä ja huudettava löydetyn pelaajan nimi muodossa ”[nimi]-rotta nähty!”, esimerkiksi ”Jaakko-rotta nähty!”. Tässä piilee leikin jännitys: kyseessä on juoksukilpailu. Jos huomattu rotta ehtii pesälle ennen etsijää, koskettaa sitä ja huutaa ”Oma rotta!” tai ”Omat!”, hän pelastaa itsensä eikä jää kiinni. Jos etsijä ehtii ensin, rotta jää kiinni ja jää odottamaan pesälle eräänlaiseen vankilaan.
4. Vankien vapauttaminen
Kiinni jääneet rotat eivät ole lopullisesti pelistä ulkona. Vielä vapaana oleva piiloutuja voi pelastaa heidät juoksemalla pesälle ilman että etsijä ehtii koskettaa pesää ensin, ja huutamalla ”Kaikki rotat pelastettu!” (tai lyhyemmin ”Kaikki pelastettu!”). Tällöin kaikki vangit vapautuvat, pelaajat menevät uudelleen piiloon ja etsijä aloittaa laskemisen alusta. Tämä mekaniikka tekee kirkonrotasta jännittävän: etsijän kannattaa vartioida pesää, mutta samalla hänen on uskaltauduttava kauemmas etsimään.
5. Kierroksen päättyminen ja seuraava etsijä
Kierros päättyy, kun kaikki rotat on joko saatu kiinni tai he ovat pelastaneet itsensä. Yleisimmän säännön mukaan ensimmäisenä kiinni jäänyt pelaaja ryhtyy seuraavaksi etsijäksi. Jos kaikki piiloutujat ehtivät pelastaa itsensä omilla huudoilla eikä kukaan jää kiinni, sama etsijä jatkaa myös seuraavalla kierroksella. Koska tästä säännöstä on useita versioita, sopikaa etukäteen, kuka vuorotellaan etsijäksi.
Piiloutumisvinkit
Hyvä piiloutuja ei pelkästään katoa näkyvistä, vaan osaa valita piilon, josta pääsee tarvittaessa nopeasti pesälle. Kokeile näitä vinkkejä:
- Valitse piilo pesän läheltä. Mitä lähempänä pesää olet, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on voittaa juoksukilpailu ja huutaa ”Oma rotta!”.
- Pidä etsijää ja pesää silmällä. Hyvä piilo on sellainen, josta näet, milloin etsijä on kaukana pesältä – juuri silloin kannattaa pyrähtää pelastamaan.
- Käytä maaston katveita. Rakennusten kulmat, pensaat, puut, roskakatokset ja autot ovat perinteisiä piilopaikkoja. Pysy kuitenkin sovittujen rajojen sisällä.
- Liiku hiljaa ja matalana. Kun etsijä on etääntynyt, vaihda tarvittaessa piiloa äänettömästi lähemmäs pesää.
- Tee yhteistyötä. Useampi rotta voi lähteä liikkeelle yhtä aikaa, jolloin etsijä ei ehdi huutaa kaikkia nähdyiksi.
- Pelaa reilusti. Sisätiloihin, kiellettyihin alueisiin tai vaarallisiin paikkoihin piiloutuminen pilaa pelin – pysy pihalla ja sovitulla alueella.
Vinkkejä etsijälle
Etsijän rooli on haastava, sillä hänen on sekä löydettävä piiloutujat että ehdittävä pesälle ennen heitä. Näillä ohjeilla etsintä sujuu paremmin:
- Laske rehellisesti äläkä kurkkaa. Reilu aloitus pitää pelin hauskana kaikille.
- Älä etene liian kauas pesältä. Jos jäät kauas, piiloutujat ehtivät pelastaa itsensä ja vangit. Etsi järjestelmällisesti lähialueelta ulospäin.
- Vartioi pesää. Pidä silmällä, ettei kukaan pääse livahtamaan huutamaan ”Kaikki rotat pelastettu!”.
- Huuda nimet selkeästi. Varmista, että kiinniotto on yksiselitteinen – näin vältät riidat.
- Keskity yhteen kerrallaan. Kun olet saanut jonkun kiinni, saat helpommin seuraavan etsijän ja pääset itse piiloon.
Suosituimmat muunnelmat
Kirkonrotasta on vuosien varrella kehittynyt useita läheisiä muunnelmia, joissa pesä korvataan jollakin esineellä tai pelin kulkua muutetaan hieman.
- Purkkis: Pesänä toimii tölkki tai purkki, jonka yksi piiloutuja potkaisee kauas leikin alussa. Etsijän on haettava purkki takaisin paikalleen ennen kuin etsintä alkaa. Muualla leikistä käytetään myös nimiä purkki, pönttö ja prönttö, ja Itä-Suomessa lekkeri. Purkin tilalla voidaan käyttää myös palloa.
- Kymmenen tikkua laudalla: Pesänä on lauta, jonka päälle on asetettu kymmenen tikkua. Piiloutuja polkaisee laudan päästä niin, että tikut sinkoilevat ympäriinsä, ja etsijän on kerättävä ne takaisin laudalle ennen etsinnän aloittamista. Lue tarkemmat säännöt omasta kymmenen tikkua laudalla -oppaastamme.
- Piiloutumiskierros (kunkkukierros): Osa porukoista pelaa esimerkiksi joka kolmannen kierroksen ilman pesää puhtaana piiloleikkinä. Tällöin ensimmäisenä nähty pelaaja ryhtyy suoraan seuraavaksi etsijäksi.
- Taskulamppuversio: Hämärässä pelattava versio, jossa etsijä ”nappaa” rotat valaisemalla heidät taskulampulla. Hyvä vaihtoehto kesäiltoihin.
Vertailu
| Leikki | Pesä / väline | Erityispiirre | Etsijän aloitus |
|---|---|---|---|
| Kirkonrotta | Seinä, ovi, puu tai lipputanko | Vangit vapautetaan huutamalla pesällä | Laskee silmät peitettynä pesällä |
| Purkkis | Tölkki tai purkki | Piiloutuja potkaisee purkin kauas aluksi | Hakee purkin takaisin paikalleen ennen etsintää |
| Kymmenen tikkua laudalla | Lauta ja 10 tikkua | Lauta polkaistaan, tikut sinkoilevat ympäriinsä | Kerää tikut takaisin laudalle ennen etsintää |
| Piiloutumiskierros | Ei pesää | Puhdas piiloleikki ilman pelastuksia | Laskee ja etsii; ensin nähty jää etsijäksi |
Yleisimmät virheet ja erimielisyydet
Koska kirkonrotan säännöt vaihtelevat, suurin osa riidoista syntyy sopimattomista yksityiskohdista. Näin vältät yleisimmät sudenkuopat:
- Sääntöjä ei sovittu etukäteen. Sopikaa heti alussa pesä, rajat, laskettava luku, pelastushuudot ja se, kuka joutuu seuraavaksi etsijäksi.
- Epäselvä kiinniotto. Jos on epäselvää, kumpi ehti pesälle ensin, sopikaa, että etu on piiloutujalla – tai pelatkaa kohta uudelleen.
- Liian suuri tai rajaton alue. Jos piilopaikkoja on rajattomasti, etsintä venyy ikävystyttäväksi. Rajaa alue pelaajamäärän mukaan.
- Kurkkiminen laskiessa. Muistuttakaa, että etsijä pitää silmät peitettyinä – reilu peli on kaikkien etu.
- Vaaralliset piilot. Katoilla, tiellä, veden äärellä tai lukituissa tiloissa piileskely on kielletty turvallisuussyistä.
Kenelle kirkonrotta sopii?
Kirkonrotta sopii lähes kaikenikäisille noin kouluikäisistä aikuisiin, ja se on erinomainen leikki esimerkiksi syntymäpäiville, koulun välitunneille, kesämökille ja naapuruston yhteisiin pihapäiviin. Leikki kehittää nopeutta, kestävyyttä, tilannetajua ja yhteistyötaitoja – ja ennen kaikkea se tarjoaa reilusti liikuntaa ja yhdessäoloa ulkoilmassa ilman ruutuja.
Turvallisuuden kannalta kannattaa valita selkeästi rajattu, autoliikenteeltä suojattu alue ja sopia, ettei vaarallisiin paikkoihin saa piiloutua. Hämärällä pelattaessa huolehdi riittävästä valaistuksesta. Jos etsit porukalle lisää tekemistä, kirkonrotta toimii hyvin yhdessä muiden pihapelien kanssa: samalla reissulla voi leikkiä myös lipunryöstöä tai pelata polttopalloa ja heittää Mölkkyä.
Lähteet
- Yle – Vanhat pihaleikit (Olli Aulio: Suuri leikkikirja)
- MTV Uutiset – Pihaleikit kunniaan: Kirkonrotta
- Yhteishyvä – Ohjeet lasten pihaleikkeihin: tervapata, peili ja kirkonrotta
- Ideapakka – Leikitäänkö kirkonrottaa Pihapelipäivänä?
- HoxApp – Kirkonrotta: liikuntaa ja hauskanpitoa kaikenikäisille
- Opetushallitus – Kielikarhu: Leikitään yhdessä
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Kuinka monta pelaajaa kirkonrottaan tarvitaan?
Leikin voi aloittaa jo kolmella pelaajalla, mutta se on hauskimmillaan 5–15 hengen porukalla. Suurella joukolla piiloutujia pelastustilanteista tulee jännittävämpiä ja etsijällä on enemmän tekemistä.
Mikä on pesä kirkonrotassa?
Pesä on leikin kiintopiste eli turva- ja huutopaikka, jolle piiloutujat pyrkivät pelastautumaan. Se voi olla seinä, ovi, puu, lipputanko tai leikkitelineen tolppa. Pesäksi kannattaa valita keskeinen ja helposti saavutettava kohta.
Miten kiinni jääneet vapautetaan?
Vielä vapaana oleva piiloutuja voi vapauttaa kaikki vangit juoksemalla pesälle ennen etsijää ja huutamalla ”Kaikki rotat pelastettu!”. Tämän jälkeen pelaajat menevät uudelleen piiloon ja etsijä aloittaa laskemisen alusta.
Kuka joutuu seuraavaksi etsijäksi?
Yleisimmän säännön mukaan ensimmäisenä kiinni jäänyt pelaaja ryhtyy seuraavaksi etsijäksi. Jos kaikki piiloutujat ehtivät pelastaa itsensä eikä ketään jää kiinni, sama etsijä jatkaa. Asiasta kannattaa sopia ennen pelin alkua.
Mitä eroa on kirkonrotalla ja purkkiksella?
Perusversiossa pesänä toimii kiinteä kohta kuten seinä tai puu. Purkkiksessa pesänä on tölkki tai purkki, jonka piiloutuja potkaisee leikin alussa kauas – etsijän on haettava se takaisin paikalleen ennen kuin etsintä alkaa. Muuten leikit ovat hyvin samankaltaisia.



